Kelluvat pikkubio-puhdistamot

Salon Akva-hanke järjesti yhdessä Salon kansalaisopiston kanssa pienten kelluvien biopuhdistamojen rakennuskurssin lapsille ohjaajana allekirjoittanut. Jännittävää, tuleeko kukaan...ja tuli 13 innokasta saaren rakentajaa, poikia ja tyttöjä! Oli mahtava tekemisen meininki, intensiivistä ahertamista Kokkilan rannalla neljä tuntia.

Kuva: Paula Alanne

Mikä ihmeen biopuhdistamo?

Puhdistaminen alkaa siitä, että ensin täytyy rakentaa puhdistajille houkutteleva asunto. Kelluvat puutarhat tarjoavat suojaisan elinympäristön vesistön pieneliöille, planktoneille ja mikrobeille, sekä kutusuojaa vaikka ahvenille. Näin lisätään samalla luonnon monimuotoisuutta -tai paremminkin palautetaan sitä. Uusien asukkaiden myötä vesistöön joutuneet ravinteet menevät parempiin suihin. Pikkuhiljaa saaren pohjaan ja keinojuuristoon, myöhemmin kasvien juuristoon, muodostuu limainen ja aktiivinen kerrostuma, biofilmi, joka puhdistaa vettä. Biofilmi koostuu näistä tärkeistä pieneliöistä, jotka käyttävät ravinteita ja hajottavat eloperäistä ainesta ja näin osallistuvat tärkeiden aineiden kierrätykseen ravintoverkostossa.  Jos ravintoverkossa on reikä, eli vesiluonnon monimuotoisuus on syystä tai toisesta häiriintynyt ja eliöstö yksipuolistunut, voimme auttaa reiän paikkaamisessa näillä keinotekoisilla pikkusaarilla. Pienet kelluvat puutarhat sopivat pienten lampien puhdistamiseen.

Kaunis biopuhdistamo on pieni taideteko!

HUOM: Kelluvista saarista täytyy pitää huolta kuin omasta veneestä, akvaariosta tai puutarhasta! Sitä ei saa unohtaa vesistöön, koska silloin siitä voi tulla hyvin haitallista jätettä!

Hyviä kelluttimia ovat PE (Polyeteeni) - HD (High density) kanisterit, laatumerkintä löytyy yleensä kanisterin pohjasta. Polyeteeni on kemiallisesti reagoimatonta muovia, joka kestää vedessä hajoamatta eliöille haitallisiksi ainesosiksi. Polyeteenimuovikanistereita kertyy nurkkiin (mm. maatiloille) ja on joskus parempi kierrättää muovinenkin esine uuteen käyttöön, ennen kuin hylätä se jätteisiin, sillä näin arvokkaat raaka-aineet eivät mene hukkaan.

Näin syntyy pieni kelluva biopuhdistamo:

Kokeilimme biopuhdistamojen kellumista Kokkilan rannassa.  Pikkusaaret eivät oikein pärjää meren aalloille ja puhdistushommaa on enemmän kuin tarpeeksi...  Päätimme siirtää biopuhdistamot Vuohensaaren vievän tien varteen ns lintualtaalle, jossa myös kelluu Veden taika taideteos ja biopuhdistamo.

Vinkki: kanistereihin kannattaa laittaa vettä, jolloin saari pysyy taspainossa aallokossa ja kasvien jurret saavat helpommin vettä.

Kiitos kaikille innokkaille lapsi-rakentajille ja kurssin apuohjaajille Paulalle, Merille ja Minnalle!

Tuula

Lintujen pesintä täydessä vauhdissa

Haahkan pesä. Näin ei saisi olla!  kuva: Pasi Airike

Harmaalokki

kuva: Pasi Airike

Harmaalokki on tavallaan sopeutunut ihmisen roska- ja jätekaaokseen ja hyödyntää sitä erilaisin kekseliäin keinoin. Harmaalokit hakevat valtaosan ruuastaan kaatopaikoilta, satamista ja toreilta, minkä seurauksena niitä suotta vainotaan häirikkölintuina. Ongelmat vähenisivät jos ihmiset oppivat kierrättämään jätteensä hyötykäyttöön (suljetussa kierrossa!). Sitäpaitsi materiaalien hukkaaminen kaatopaikoille on valtavaa luonnonvarojen tuhlausta.

Tälle harmaalokille on käynyt kurjasti: ilmeisesti dyykkausreissulla on tarttunut rautalanka jalkaan. Lokkeja myös ammutaan kaatopaikoilla. Suojaverkot ovat siksi kannatettavampi vaihtoehto ampumiselle. Kuitenkin kaatopaikkojen ylle vääränlaisesta ja väärin viritetyistä suojaverkosta saattaa tulla harmaalokin ja myös muiden lokkien surmanloukku.  Verkkoihin on tarttunut myös uhanalaisia selkälokkeja.

Kuuntele tästä harmaalokin ääntä.

Erakko-hotellit

Hei katso, miten voit auttaa mesipistiäisiä:
tuula nikulainen: Erakko-hotellit

Kolopesivien mesipistiäisten asuntopula on pahentunut maaseudun muutoksessa. Metsänhoito on siivonnut lahopuut ja muokannut metsäpohjan, avonaiset laidunniityt ovat kasvaneet umpeen, puistot ja pihat ovat siistillä nurmikolla, hirsirakentaminen on vähentynyt ja puuaitojen tilalla on betonia ja metallia. Kovakuoriaisten puuhun tekemiin reikiin pesimään tottuneet erakkomehiläiset pölyttävät kukkia ja puutarhamarjoja, sekä monia maatalouden viljelykasveja, kuten rypsiä ja hernekasveja. Erakkomehiläiset keräävät siitepölyä tarhamehiläisen tavoin vasuihinsa tai takaruumiinsa runsaisiin karvoihin. Ne ovat meille hyvin arvokkaita pölyttäjiä. Meidän terveellinen ja monipuolinen ravinto on suorastaan riippuvainen erakkomehiläisten tarjoamista pölytyspalveluista. Tutkittu juttu: yksi ainoa muurarimehiläinen saattaa pölyttää yhtä monta kukkaa kuin 80-300 tarhamehiläistä! Villien mesipistiäisten pesimäpaikat ovat nyt vähissä ja olen tehnyt Erakkojen hotellit -teoksen (Paljasjalkapolku-ympärostötaidenäyttely/Korppoo) tähän tarpeeseen.

Muista: mesipistiäiset tarjoavat meille ekosysteemipalveluja, joista olemme riippuvaisia! Monia lajeja on jo kuollut sukupuuttoon ja useat erakkomehiläiset ovat uhanalaisia. Rakentamalla pesiä tuet samalla luonnon monimuotoisuutta.

Kasvihuone-tomaatit lautasella - miten se liittyy valaisiin?

Talvella pitää syödä vitamiineja. Muistan lapsuudestani, kun tomaatti ilmestyi uudeksi ruokalautasen lisukkeeksi 60-luvun lopulla. Jos ruoka ei jostain syystä maistunut, äitini sanoi: "ainakin kaikki tomaatit on syötävä, koska niissä on vitamiineja!" Mutta onko tomaatti sen väärtti?

Kaupan tomaatit kasvatetaan nykyään kasvihuoneissa. Suomalaisilla tomaateillla on valtava hiilijalanjälki, sillä kasvihuoneiden oikean lämpötilan ylläpitämiseen tarvitaan valtavasti energiaa. Monet öttiäiset pitävät myös tomaateista. Suomessa osa kasvihuoneviljelijöistä käyttää biologista tuholaisten torjuntaa, eli kasvihuoneissa on eliöitä, jotka luonnostaan syövät tomaatinlehtiä ja kukkia rouskuttavia tuholaisia. Leppäkerttu on tunnetuin kotipuutarhurin työkaveri, joka syö ravinnokseen kirvoja! Mutta valitettavan usein tomaatinviljelyyn liittyy runsas torjunta-aineiden käyttö. Torjunta-aineet on kehitetty tuohoamaan eliöitä, joten ne voivat olla myös ihmiselle vaarallisia.

Mehiläiset ovat löytäneet luonnonmukaisesti kasvatetun eli luomu-tomaatin kukat Halikonlahti Green Art ketjupuutarhasta, joka koottiin Salon taidemuseo Veturitallin pihalle 2011.

Myrkkyjen käytölle on asetettu laskennallisia raja-arvoja, joiden uskotaan takaavan sen, että myrkyt eivät ole ihmiselle ja luonnolle vaaraksi. Mutta useiden kemikaalien kohdalla on jouduttu peräytymään ja kieltämään aineiden käyttö kokonaan, mutta vasta sitten kun vahinko on jo tapahtunut. Surullisen kuuluisin tarina on hyönteismyrkkynä käytetyllä DDT:llä.

Maija Mehiläinen ystävineen on vaarassa!

Olemmeko nyt uuden, ehkä vielä kohtalokkaamman tuholaismyrkyn kanssa tekemisissä?

Uutisissa on ollut viime aikoina esillä Suomessakin paljon viljelyssä käytetty uudehko tuholaistorjuntaan käytetty aine, joka sisältää neo­ni­ko­ti­noi­di nimistä myrkkyä. Tutkimuksissa on todettu myrkyn olevan yhteydessä mehiläisten joukkokuolemiin. Ja tämänhän me kaikki tiedämme: olemme riippuvaisia mehiläisistä! Mehiläiset ja muut pölyttäjät tekevät uutterasti työtä ravintomme eteen hoitamalla kasvien pölytyksen! Pölyttäjät palvelevat meitä - ilman pölyttäjiä, meille tulisi nopeasti kova nälkä...
Näin kuvataan torjunta-aineena käyttöluvan saanutta neonikotinoidi-nimistä myrkkyä  EU komission sivuilla:

Neonikotinoidit ovat ovat erittäin tehokkaita hyönteisten torjunta-aineita, jotka vaikuttavat hyönteisten keskushermostoon ja estävät hermoimpulssien välittymisen. Tämän seurauksena hyönteiset lakkaavat syömästä, lamautuvat ja kuolevat ravinnonpuutteeseen tai kuivumiseen tai joutuvat petojen saaliiksi. Koska neonikotinoidien vaikutustapa on uusi ne sopivat käytettäviksi tuholaisille, joille on kehittynyt resistenssi perinteisille hyönteisten torjunta-aineille. Neonikotinoidit torjuvat hyvin tehokkaasti lehtikirvoja ja jauhiaisia, jotka ovat kaupallisesti tärkeimpiä imeviä hyönteisiä EU:ssa.

Hyvää ruokahalua! Ps. kannattaa syödä luonnonmukaisesti tuotettua eli luomua...

Kasvihuoneissa on toiset myrkyt. 

Suurin osa läpinäkyviin muovirasioihin pakatuista tomaateista tulee Espanjasta. Espanjassa on valtava kasvihuoneteollisuus, jossa työskentelee tuhansia siirtolaisia, usein laittomasti, erittäin huonoissa oloissa ja surkealla palkalla. Espanjalaisissa muovi-kasvihuoneissa käytetään runsaasti kemiallisia torjunta-aineita. Kyseessä on teho-viljely sanan varsinaisessa merkityksessä: tavoitteena on tuottaa maksimaalisella teholla hyvännäköisiä ja tasalaatuisia tomaatteja -ja edullisesti. 

Ja taas ne muovit! Oikeastaan syy, miksi halusin kirjoittaa, oli muutaman päivän takainen uutinen kaskelotista , joka oli tukehtunut -tai oikeastaan räjähtänyt nieltyään erehdyksessä 17 kg muovijätettä:  valaan vatsasta löytyi 59 erilaista muoviesinettä, joista suurin osa kasvihuoneen päällisinä käytettyjä muovipeitteitä. Muovit ovat peräisin eteläisen Espanjan Almerian ja Granadan kasvihuoneista, jotka tuottavat tomaattia eurooppalaisille supermarketeille. Voi itku!

Kasvihuonemuoveihin tukehtunut kaskelotti -uutinen tästä

Jos aihe kosketti sinua ja haluat tietää lisää, lue vaikka Uusi Musta-blogista hyvä juttu kasvihuonetomaattien viljelystä.

Hei, syödään lähellä tuotettua, ja vain biologista torjuntaa käyttävien viljelijöiden tomaatteja ja salaatteja (lukee tuoteselosteessa)! Ja ei niitä tomaatteja ole pakko talvella syödä lainkaan. Tomaatti ei ole vitamiinipommi, varsinkaan tehoviljeltynä...

Tomaatti on aikamoinen sissi: tomaatinsiemenet selviävät jätevedenpuhdistamolle asti, josta ilmeisesti lintujen ulosteen mukana tullut siemen tuotti Veden taika-saarella myös hedelmää -ilman torjunta-aineita. Saarella viihtyvät lintujen lisäksi myös pölyttäjä-hyönteiset! 

tuula

Hiukkasen asiaa!

Jätevedenpuhdistamon kolmos-altaalla eli ns Veden taika -lammella on ajeltu autolla saaren ympäri. 
Se on jyrkästi kielletty - ja jopa vaarallista, sillä jää voi ihan oikeasti pettää!

Kevätsuunnitelmia

Kevät etenee ja Hiukkanen lasketaan pian veteen - pian, sillä ehkä jo kuunkierron päästä!

Yhteisötaideteot jatkuvat myös Maija Mehiläisen ja hänen ystäviensä ympärillä. Olemme velkaa näille ystävillemme, jotka pyyteettömästi ovat tuottaneet palveluja meille. Mutta nyt on vastapalvelujen aika, sillä pölyttäjät ovat pulassa ja pyytävät:  säilyttäkää elinympäristömme ja laidunmaat myrkyttöminä! Tarvisemme myös lisää asuntoja menetettyjen tilalle...

Suomessa yleisimpiä pölyttäjäeläimiä ovat hyönteiset, mutta myös linnut, lepakot ja muut nisäkkäät toimivat pölyttäjinä. Tehokkaimpia pölyttäjiä ovat mehiläiset, kimalaiset, kukkakärpäset ja perhoset. Ne vierailevat kukissa ravinnonhaussa ja näin osallistuvat mm. hedelmien, marjojen ja siementen tuotantoon.

Saamme pölyttäjiltä ekosysteemipalveluja sillä ne pölyttäessä osallistuvat ravintomme tuottamiseen. Olemme riippuvaisia pölyttäjien palveluista. Vain onnistunut pölytys saa aikaiseksi hedelmän, marjan tai siemenen. Ilman pölyttäjien palveluja jäisimme ilman vitamiineja, marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Puutarhat olisivat autioita marjapensaista ja hedelmäpuista. Myös maidontuottaja-eläinten ravintokasvit sekä öljykasvit ovat riippuvaisia pölyttäjistä. Tuulipölytteiset kasvit pärjäävät ilman hyönteisiä, mutta hyönteisten onnistunut pölytys on nyt paljolti ihmisten käsissä.

Ekosysteemipalveluiksi kutsutaan siis hyötyjä, joita saamme ilmaiseksi luonnosta. Muita ilmaisia hyötyjä ovat esimerkiksi puhdas ilma ja vesi.

Ihmisen tehokkaalla toiminnalla on taipumus tuhota ja häiritä luonnon omia järjestelmiä. Sen jälkeen kun olemme oppineet tunnistamaan ja ymmärtämään ekosysteemien toimintaa, pystymme myös vaalimaan, osin parantamaan ja edesauttamaan toiminnan jatkumista.

Meidän Hiukkanen

Hiukkanen, kelluva pieni biopuhdistamo, on yksi tapa edesauttaa biologisen puhdistuspalvelun palauttamista vesistöön, jossa ekosysteemi on häiriintynyt. Kaikki luonnon ekosysteemit ovat riippuvaisia myös toisistaan ja ovat erottamaton osa luonnon monimuotoisuutta. Itse asiassa luonnon monimuotoisuus yhdessä ekosysteemipalvelujen kanssa on ihmisen elämän ja hyvinvoinnin perusta.

Keväällä aloitamme yhdessä pölyttäjien vaalimisen. Ihmiset kutsuvat toisia otuksia myrkkypistiäisiksi, mutta kuten kokemuksesta tiedämme, rauhallinen yhteiselo on mahdollista ja välttämätöntä. Lisäksi se on mielenkiintoista. Siitä lisää tuonnempana.

Winkki:
ekologia

tuula

Muoviroskaa - eikö se koskaan lopu?

Roskaaminen näkyy kaikkialla ja myös Hiukkanen-ympäristössä. Lumenkaatopaikan keväinen jälki on roskaa, josta suuri osa muovia. Tosin Salon kaupunki puhdistaa alueen, ennen kuin roskat päätyvät tuuliajolle ja mereen. Lumenkaatopaikka on salaojitettu, joten suurin osa saastuneen lumen sulamisvesistä valuu viemäriverkostoon - vaikka ei se kovin kaunis näky olekaan Halikonlahden lintujen suojelualueen reunalla: vuori nokea, hiekkaa ja roskaa.

Lumenkaatopaikka huhtikuussa 2010. Edessä Veden taika -kelluvaa saarta.

Mutta tällaista elämämme on:  saasteet ja roskat saavat olla talven lumimonumenttina kertomassa elämäntyylistämme...

Roskat ovat todellinen uhka eläimille

Olemme siivonneet aluetta ja tavoitteenamme on saada rannan ja parkkipaikka-alueen roskaaminen vähentymään (lopulta lakkaamaan!?). Roskat ovat peräisin pääasiassa pikaruoka-paikoista eli Salon Mäkkäristä ja Hesburgerista. Sana roskaruoka tarkoittaa juuri tätä: pikaruokaa, joka tarjoillaan roskan kera. Roskaan voi tukehtua, roska voi tukkia suoliston.

Vain roskaa! Eikö ole vakavampiakin ympäristöingelmia!? Muoviroskaaminen kuuluu näihin ekosysteemeille erittäin vakaviin ongelmiin. Varsinkin muoviroska meressä. Muovi hankautuu rantakivissä ja pilkkoutuu auringon ja meren voimien yhteisvaikutuksesta pienen pieniksi myrkyllisiksi partikkeleiksi. mikrohiukkasiksi. Näkymätön muoviperäinen myrkky rikastuu ravintoverkkoon. Kaikki merielävät saavat myrkystä osansa. Ravintoketjun huiput, merinisäkkäät, kantavat suuren osan myrkyistä. Osa muoviperäisistä ympäristömyrkyistä palautuu mikrohiukkasina kalaravinnon kautta myös ihmisiin.

Omat teot ovat tärkeä osa ratkaisua, se suurin projekti

Joskus voi tuntua siltä, että mikään ei auta! Muovin käyttö on yksinkertaisesti liian helppoa ja kätevää. Vasta vuosikymmenien käytön jälkeen on huomattu muovin ainesosien vakavat haitat ihmisen terveydelle ja ekosysteemille. Näistä haitta-aineista ajankohtaisin on hormoonitoimintaan ja immuunijärjestelmään vaikuttava bisfenoli, jota on käytetty runsaasti mm astioiden sisäpinnotteissa. Aineen käyttö kiellettiin tuttipulloissa vuonna 2011, mutta vain tuttipulloissa.

Lääke on yksinkertainen: vältetään tarpeettomia muoviesineitä- ja pakkauksia, sekä muoviroskassa tarjoiltua ruokaa. Huolehditaan, ettei muoviroskaa päädy muualle kuin asianmukaisiin jäteastioihin tai kierrätykseen. Lisäksi voi korjata "ohimennen" muiden muovisia jalanjälkiä luonnossa... Ja muistetaan: oikeasti käytettynä, oikeissa paikoissa, muovi on tärkeä ja arvokas materiaali, jota ilman meidän olisi vaikea elää. Muovi myös korvaa eläintuotteiden käyttö, kuten nahkaa.

Inspiraatioksi:

Pieniä ja isoja projekteja muoviroskan vähentämiseksi

Greenpeace kampanjoi sen puolesta, ettei Coca Cola vastustaisi Australian pullojen kierrätys-ohjelmaa. Meidän maailman kolkasta katsottuna koko ajatus tuntuu hullulta, sillä pullojen kierrätys on ollut täällä osa jokaisen arkea jo vuosikymmenet. Mutta SILTI, miksi edelleen muovia ja muovipulloja päätyy myös meillä ojiin, pusikoihin, mereen...!? Maailman meriin päätyvästä muoviroskasta lähes neljäsosa on peräisin juomateollisuudesta.

Linkki kampanjaan:

Tuula Nikulainen: Hyljeksityt

Minulla on parhaillaan pieni, myös muoviroska-aiheeseen liittyvä, taidenäyttely Saaristomeren Luontokeskus Sinisimpukassa 30.3. asti. Tervetuloa! Tässä linkki näyttelyyni Hyljeksityt

Pinnan alla. Teoksen mallina on ollut rannalta löytämäni kuollut hylje. Hylkeessä ei näkynyt muoviroskaa, mutta teoksessani vatsaontelo on täyttynyt lasten hylkäämistä leluista, kindermunista ym lelutilpehööristä. Muovien vaaralliset ainesosat ova näkymättömiä ja vaikuttavat eläimiin hitaasti.

Samaan aikaan Sinisimpukassa on myös nähtävissä valokuvanäyttely:

Anna Liukas: Pohjakosketus. Valokuvanäyttely kertoo siitä, minkälaisia roskia meren pohjasta satamien läheisyydestä löytyy. Kesällä 2012 järjestettiin kolme roskasukellusta Nauvon vierassatamassa, Turun Aurajoessa ja Hangon Itäsatamassa. Tarkoituksena oli selvittää, mitä pinnan alla piilee:

Muita projekteja

Taiteilija Pive Toivosen pulloukot-projekti kertoo karua kieltään: Pive keräsi Utön lasten kanssa satoja tyhjiä pulloja kotisaarensa rannoilta ja he tekivät niistä kelluvia muoviukkoja Salojokeen osaksi Halikonlahti Green Art tapahtumaa, jotta ihmiset todella näkisivät, miten paljon sitä roskaa rannoilta oikeasti löytyy...

Junkcraft on yksi projekti, jonka tavoitteena on ollut kiinnittää maailman huomiota mereen kerääntyvien jätteiden ongelmaan. Kaksi kaverusta rakensivat purjealuksen noin 15000 muovipullosta ja seilasivat aluksellaan Californiasta Hawaijille eli yhteensä noin 2600 merimailia.
Kaikki olemme nähneet kuvia Tyynenmeren jätepyörteistä, jotka jatkavat kasvuaan. Myös Atlantin valtameri on saanut oman jätesaarensa.

Aikaisemmin Hiukkanen-sivuilla on esitelty valokuvaaja Chris Jordanin albatrossi-projekti Journey to Midway

tuula